Harakan elämää

Nimittäin ikkunapesussa. Siinä pitää olla oikea vireystila, vaatteet mitkä eivät kiristä, alkkarit jotka ei tipu. Ja sitä vireystilaa ei saa kohdilleen vaikka akkuna olisi kuinka likainen vaan, sen vaan pitää tulla pikkuhiljaa. Ja mikä siinä ikkunanpesussa kiukuttaa, se siinä kiukuttaa kun saat pestyä mutta kun tulee kuivausvaihe niin ne pahuksen rannut, ja ei muuten vaikuta onko sinulla kallis vai halpa lasta kun kuivaat. Minulla on ainakin sama tulos molemmilla lastoilla. Kuivaamiseen tarvitaan taitoa jota minulle ei ole perimässä tullut ei sitten hitustakaan. Olen todennut että vaikka ne ikkunat ovat likaiset en pese niitä ennen kun asenne ja vireystaso ovat kohdallaan. Jos lähden niitä ilman noita pesemään ilman noita kahta asiaa niin en saa niitä niinkään puhtaiksi kun nyt. Ollaan iloisia kun näkee nyt ulos,,eri asia kun aurinko paistaa niin montako rantua niissä on. Mutta jos meille satutte vierailulle niin olkaa ihan hiljaa ja kävelkää hakemaan siivouskaapista tarvikkeet ja peskää ikkuna,,olen hiljaa ja en suutu.

Siinäpä toinen kompastuskivi käsilaukun jälkeen. Kukkarossa on taasen pikkulokeroita joissa pitäisi kaiken järjen mukaan olla kaikki järjestyksessa kolikoita myöten. Edellyttäen että siellä on rahaa joskus. Mutta eikun menet kukkarosi syövereisiin ja alat etsimään vaikka kelakorttia niin haet joka lokeron ja sitä pikkuista ei löydy mistään, vastaan tulee kyllä monta kuittia, näontarkistuskortti, bonuskortit ja vihdoin ja viimein se pikkuruinen mutta niin tärkeä kelakortti. Yleensä etsin kortin jo ennen apteekkiin menoa, kaivan vimmatusti kukkaroa autossa tai apteekin ulkopuolella. No toinen asia on sitten kun siellä kukkarossa on harvoin rahaa, tiedät hyvin että laitit sinne kaksikymmentä euroa tai sitten viisi euroa. Sinulla on ostokset kassalla ja hiki valuu niskasta missä se raha on, vastaan tulee vino pino kuitteja mutta ei sitä rahaa. Ei auta muu kun napsia yksitellen ne kuitit toiseen lokeroon ja sieltä se viisieuronen tulee vastaan ja huojennut. Elikkä pitäisikö kukkarosta heti ottaa kaikki kuitit pois ja heittää menemään ja tarkistaa jo kaupan kassalla (no teen kyllä sen aina) että meni oikein ostosten loppusumma, mutta ei se on jokin keräilyvimma mikä pistää laittamaan ne kuitit sinne kukkaron lokeroihin.

No ikkuna, kevätaurinko paistaa kauniisti ja paljastaa ne ikkunat. Niissä näkyvät kädenjäljet kun nuorin on seisonut sohvalla ja kas kummaa tukenut käsillään ikkunaan,  kissan käpälät kun tämä on ikkunalaudalla torkkunut ja uneksinut ulkona juoksemisesta. Mutta tässäkin tulee siis ikkunanpesussa joku logiikka vastaan, kun taivas on pilvessä niin ei se ikkuna haittaa ketään, mitä sitä silloin pesemään, no silloin se kannattaisi pestä ja kun aurinko paistaa niin silloin on paha pestä. Tosin sain jo ikkunalastan joka odottaa minua että tarttuisin toimeen. Voin kertoa että ikkunapesu vaatii paljon valmistautumista ainakin minulta tai sen ikkunan kuivaaminen. Kuka keksi ne rannut kuivaamisen jälkeen, kumpi pahempi käden ja tassunjäljet vai rannut..Mutta ennenkun vappu on niin akkunat on pesty,,yritän luvata niin.Mukavaa kevään jatkoa!

Muutama merkintä sitten kirjoitin meistä Pelastavista Enkeleistä ja omista suunnitelmistani. Hain ja pääsin kouluun mistä olen tyytyväinen ja onnellinen. Uusi sivu elämässä eteenpäin. Valmistun ammattiin mitä haluan tehdä ja mistä voin tarpeen niin vaatiessa jatkaa eteenpäin. Kun uskoo ja jaksaa uskoa niin asioilla on tapana järjestyä.

En tiedä onko toisilla naisilla vaikea löytää tai hahmottaa käsilaukkunsa sisältöä. Minulla on ja siihen ei vaikuta onko se pieni, keskikokoinen vai suuri, aina tavarat hukassa. Viimeksi törmäsin tähän asiaan kun etsin kukkaroa, olin tarkasti katsonut mihin sen laitan ja niin vain sain kääntää linja-auton rappusilla sen käsilaukun melkein ylösalaisin ennen kun löysin mitä etsin. Käteeni tuli milloin pastillirasia, milloin kuulakärkikynä, milloin puhelin (se ei tule koskaan silloin kun sitä etsin), nenäliinoja, omena ja heurenka se kukkarokin viimein mutta sitten alkoi etsiminen mihin sen rahan olin laittanut, joka kolo tuli etsittyä ja vihdoin ja viimein kädessäni oli 20 euron seteli, voi sitä iloa. Joskus sitä miettii laittaako vain taskuun kukkaron ja puhelimen sekä kalenterin ja kynän, mutta sitten pullottavat taskut ja tippuvat tavarat kun etsii sitä kukkaroa. Mikähän olisi ratkaisu, salkku jossa taskut joka tavaralle,,no se olisi siinä suhteessa hankala koska se pitää avata ja sulkea ja sinne ei mahdu isompia ostoksia. Reppu, oliskohan se taas liian iso tulisi ahdettua täyteen tavaraa, kassi niin kassi semmonen mihin ei sitten mahdu kun se kukkaro, puhelin, kynä kalenteri ja jotain muuta tähdellistä, kylmägeeli, nenäliinat, päänsärkytabletit, siteet, eväät, muutama kaunis pieni kivi jonka lapsi on laittanut laukkuun, pastillirasia, harja, huulipuna, deororantti, vanha laivalippu tai avain tarkemmin sanottuna, suklaamunasta saatu ylläri ja muuta pientä sälää. Että näistä se käsilaukku on tehty.

Huomasin just että en ole viikkoon päivittänyt täällä mitään. Töistä kun tulee kotia niin se on ruoka, pyykit, toiset kaappiin ja toiset kuivumaan. Lapsen kanssa läksyjen tarkistus, koiran kanssa ulkona,,järjestys ei nyt ihan tämä ole..Ja pakkanen niin ei siellä ulkona ole tarennut mitään ihmeempiä olla,,vaikka kuinka olisi kunnon varustus päällä,,täällä kun käy viima niin se on tuplamäärä pakkasta. Olisi mukavaa olla karhu ja käpertyä talviunille pahimpien pakkasten aikaan. Viikonloppuna olivat kaikki lapset kotona ja lapsenlapsi myös. PItkästä aikaa kaikki lapset kotona ythäaikaa ja juttua riitti, pikkuinen on aina yhtä söötti.

Ensimmäinen työpäivä pitkään aikaan sairasloman jälkeen ja muutaman työttömyysviikon jälkeen. Oli kiva mennä töihin virkeänä ja todeta että sairasloma oli tehnyt tehtävänsä. Enää et aamulla herätessäsi miettinyt että sen ja sen tunnin päästä pääset kotiin takas ja nukkumaan. Vaan virkeänä ylös kellon soittaessa viideltä ja koiran kanssa ulos. Oli muuten raikas ilma ja eipä näkynyt muita ihmisiä. Päivä meni nopsaan ja työpäivän päättyessä tuli käveltyä kuutisen kilometriä ja hypättyä sitten miehen autoon. Elikkä voi sanoa että jipii, on väsynyt ruumiillisesti ei henkisesti, kroppa on rasittunut mutta oikein. Ja nautin työnteosta jos joku nyt ihmettelee että miten työnteosta voi nauttia, niin kyllä siitä voi. Ei aina tietenkään ole hyvä päivä vaikka kuinka olisit terve joskus kaikki voi mennä persiilleen tai voi mokata kunnolla mutta jos mokataan niin tapanani on sitten kunnolla mitään vähää edes viitti. Ja parasta on kun mokansa tunnustaa että juu minä tein. Ja poikasenkin päivä oli mennyt hyvin, ainut miinus varmaan oli kun huomasi tänään että parin yön päästä on luonnontiedon koe, mutta siihenkin lukenut jo pari kolme kertaa. Elikkä päivälle voi antaa ihan arvosanan kiitettävä. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet.

Tuli tehdyksi pitkän pitkä lenkki koiramme kanssa ja molemmat nautimme siitä kovin. Koira sai kehuja turkistaan, ulkonäöstään ja kiltteydestään ja siitä tuli hyvä mieli niin itsellekin kuin koirallekin. Mutta voi hyvät ihmiset sanokaa nyt mikä minussa vetää noita enemmän tai vähemmän ottaneita ihmisiä puoleeni, oliskohan se tuo koira sittenkin. Joskus oikein ottaa pattiin kun enemmän tai vähemmän sössöttävä pysähtyy kohdalle ja alka kertomaan ummet ja lammet. Mutta onneksi olen pitkäpinnainen, sosiaalinen täti-ihminen joka kuuntelee hetken ja sitten sanoo sivistyneesti mutta topakasti että nyt jatkamme matkaa ja mukavaa viikonloppua tai loppupäivää. Joskus vaan on ja parhaiten pärjää kun laskeutuu samalle tasolle, no ei juu kuljeta pulloa mukana ja ota hörppyä vaan kuuntelee hetken ja jatkaa matkaa. Ja mielikuvitusleikki tuo äskeinen voisi olla aasinsilta tähän leikkiin. Eilen illalla harakka jutteli miehensä kanssa lööpeistä ja mitä niitten taakse kätketyy, otetaan esimerkiksi tuo Voice jossa neljä tuomaria kääntyy tai on kääntymättä ja jos kääntyy useampia niin kilpailevat kenen joukkoon laulaja tulee. Joskus tuomarit sanailevat tai sanovat voi v..eljet,,tarkoittaen ehkä muuta,,ja lööppi kertoo asian näin tuomari se ja se kiroili rumasti,,no ei ainakaan tuossa lähetyksessä,,eri asia miten kun lähetys on päättynyt. Leikimme että jos meistä toinen sattuisi olemaan julkisuuden henkilö ja lööpissä lukisi harakan mies kaatuili pihalla tultuaan kotiin..moni klikkaisi uutisen auki ja lööpin takana olisi että piha oli hiekoittamatta ja mies kaatui saaden tikit päähänsä. Tai että vaimon entinen mies paljastaa mitä oli elää harakan kanssa,,harakka pysähtyi kadun kulmaan keskustelemaan miehen kanssa mukana perheen koira..(tämänkin taustalla olisi juuri koiran ulkoiluttaminen ja tuntematon ihminen kehuisi koiraa). Nämä ovat niitä asioita joita ei onneksi tarvitse lukea lehtien lööpeistä, perheenjäsenet voivat kulkea vapaasti kaduilla tai missä kulkevatkin. Ja kun ihminen josta lööppi tehty tietää miten asianlaita on niin ala sitä selittämään kaupan kassalla sitten että ei se kyllä noin mennyt. Ihanaa olla aivan tavallinen tallaaja joka saa mokata ja lennellä kaduilla polvilleen liukkauden takia ettei lehdessä lue, harakan vaimo päihtyneenä, kulki mieheensä tukien kadulla, onko avioliitto vaakalaudalla. Mutta tosta lenkkeilystä tuli tosi hyvä olo, huomenna taas lenkille ja äänestämään. Kiva nähdä ketkä menevät toiselle kierrokselle jos ei vaadittua äänimäärää tule ekalla. Mukavaa viikonloppua!

Meitä pelastavia enkeleitä on Suomessa paljon. Enkä puhu nyt suojelusenkeleistä joka meillä jokaisella on ja kannattelee meitä ja suojelee. Puhun meistä jotka kulkevat puhelin mukana ja kun viesti tai soitto tulee niin valmiina ollaan. Yritämme pysyä terveinä, toivomme että lapsemme pysyvät terveinä ja sijaisuus olisi mahdollisimman pitkä, taloudellisesti kannattava. Emmekä joutuisi odottamaan soviteltua päivärahaa liitosta/kelasta pitkään vaan pysyisimme kiinni leivänsyrjässä. Voimme aina pyytää kyllä työnantajalta arvion mitä saamme jos teemme kuukaudessa vaikka esim. neljä työpäivää/1 per vko ja lähettää sen päivärahahakemuksen mukana liittoon/kelaan. Toinen asia miten maksajalla on käsittelijöitä käsittelemään hakemuksia, itse odotin kolmisen kuukautta ja soittooni vastattiin että meillä ei ole käsittelijöitä tarpeeksi, kyllä se sinunkin hakemuksesi odottaa. Minut pelasti sillä kertaa aviomies joka kävi töissä ja ne muutaman päivän palkat mitä sain töistä. Mutta yksinhuoltaja joka joutuu tällaiseen tilanteeseen on aivan hukassa. Toivomme myös että saisimme siirrettyä mahdolliset omat lääkäri ym. käynnit niihini päiviin kun olemme taas työttömiä, sovittaa mahdollisimman monta asiaa samaan päivään. Tai saada sovitettua käynnit aamuun tai iltapäivän viimeiselle tunnille, näin sijaista ei tarvitsisi sijaistaa, toivomme myös että pysymme sijaisuuden aikana terveinä. Mutta usein käy niin että laahaudumme töihin puolikuntoisena koska olemme sijaisia, emme kehtaa jättää toisia pulaan, meidän työmme jäisi niille ketkä ovat töissä. Teemme niska limassa töitä ja miten meidät palkitaan..sitä voi moni työnantaja kysyä itseltään ja katsoa peiliin. Yleensä sijainen osaa ja tuntee talon tavat, osaa tarttua toimeen kun toimeen,,kun vaan on opetettu riittävän monta työtä hänelle. Ja sitten on niitä työpaikkoja joissa sijaisia ei oteta vaan jos joku sairastaa niin tehdään pienemmällä porukalla työt ja kaikki kärsivät tavalla tai toisella..

Ja monelle sijaisuuksien tekeminen on ainoa tapa saada tehdä töitä ja sopii varmasti myös osalle ihmisille. Itse olen tehnyt pitkään sijaisuuksia  ja siitä olen kiitollinen että niitä on ollut mutta kun teet pitkään sijaisuuksia yrittäen olla sairastumatta tai jos sairastut niin tabua nassuun ja sillä eteenpäin..joskus tulee vaan seinä vastaan ja elämä menee uusiksi. Työpaikassani työtoverit ja asiakkaat saivat jaksamaan ja sitä sai ihmeesti uutta potkua taas hetkeksi..

Pelastava enkeli,,niin,,ehkäpä tämäkin enkeli saa pitkän, pitkän sijaisuuden joka tehdään pitkäksi aikaa tai vakituisen paikan kun tarpeksi kauan hakee ja laittaa tarpeeksi monta hakemusta eteenpäin. Ja tai vaihtoehtoisesti lähtee opiskelemaan itselleen uuden ammatin.

Ja enkä tarkoita kaikenmaailman kremppoja ja vaivoja. Vaan sitä että en pysty keskittymään moneen asiaan kerrallaan enää..Vai onko se vanhuutta vai keskittymiskyvyn herpaantumista. Nimittäin huomaan että telkkarin katsominen ei onnistu samalla lailla kun ennen,,ennen sitä pystyi keskittymään siihenkin vaikka piti keskeyttää monen monta kertaa. Nyt ei pysty tenttaamaan englannin sanoja poikaselta joka siihen tulee kirjan kanssa just silloin kun tulee se sarja mitä katon. Tai et keittiössä ollessa pysty keskittymään mikron hurinalta johonkin kysymykseen minkä poikanen esittää vaan karjaset että oota hetki vielä. Imurointi ja kysymyksiin vastaaminen sula mahdottomuus samalla. Töissä tuo vielä luonnistui kesällä katsotaan miten käy kun menen hetkeksi takaisin. No sitten tehdään vain yksi asia kerrallaan ja tehdään selväksi että harakka ei tee kun yhden homman loppuun ja sitten aloittaa toista..Paitsi että se on sula mahdottomuus,,onneksi on nuo keltaiset muistilaput olemassa. Mutta yhdestä asiasta olen iloinen että vanhuus tulee, vihdoin ja viimein sain hankittua uuden ajokortin itselleni. Ai miten se liittyy vanhuuteen,,no kun piti käydä ikätarkastuksessa ja meni lasit uusiksi ja sain ruksin ajokorttiin,,käytettävä ajaessa silmälaseja…Haa ja pääsin vähän edullisemmin kun jos olisi ollut pelkkä sukunimen vaihdos hinta olisi ollut toinen,,mutta silmälasit, ah,,silmälasit,,sain kortin vähän halvemmalla..No nyt seisoo ruksi ja sukunimi oikein, kun vielä muistaisin pitää sen kortin mukana aina enkä laittaa paikkaa mistä hakea puoli vuotta ja löytää lopulta jostain tyhjästä kirjekuoresta hävitettävien lehtien joukosta..

Luin miehille suunnattua lehtä ja miksei naisillekin jotka kalastavat ja metsästävät vapaa-aikoinaan. Itse selaan niitä ruokaohjeiden ja erittäin kauniiden perhojen takia. Perhot ovat kuin koruja, taidokkaasti tehtyjä, värit yhteensopiva. No selasin lehtä ja silmiini osui rakkauselämämme parani, muutaman sekunnin mietin että miten kalastus/metsästys sitä voi parantaa, no energiaa tulee varmaan kun raikkaassa meri-ilmastossa on. No luin tarkemmin mainoksen. Siinä mainostettiin jotain tiettyä luonnollista ravintolisää jolla saa lisää vipinää makuuhuoneisiin. Mietin että mikä onkaan oivallisempi tapa mainostaa miehille asiasta josta ei varmaan ehkä miesten kesken niinkään puhuta, joka voi olla hyvinkin arka aihe. Tässätapauksessa mainos oli oikeassa paikassa lehdessä joka kiinnostaa miehiä ja varmaan tulee luettua kannesta kanteen. No lukevat miehet varmaan naistelehtiäkin mutta kuinka moni tunnustaa sen, ei varmaan monikaan. Ja muuten kalastus/metsästyslehdet ovat täyttä asiaa näin naisenkin näkökulmasta katsottuna. Paitsi en siltikän ymmärrä mikä lehdessä maksaa melkein yhdeksän euroa,,käännä se vanhanajan markoiksi..Mukavaa viikkoa kaikille.